Aston Villa vs Birmingham liput – osta liput otteluun

Aston Villa vs Birmingham liput – osta liput otteluun

Aston Villa vs Birmingham -liput vievät yhden Englannin tiiveimmän paikallisrivaliteetin äärelle. Second City Derby ei ole vain kahden seuran välinen peli, vaan Birminghamin sisäinen kysymys siitä, kuka saa puhua kaupungin jalkapalloäänellä. Aston Villa ja Birmingham City elävät niin lähellä toisiaan, että vastakkainasettelu tuntuu arjessa: samoissa perheissä, samoilla työpaikoilla, samoissa lapsuusmuistoissa. Villa Parkin ja St Andrew’sin välimatka on vain noin neljä kilometriä, ja juuri siksi tämä derby tuntuu poikkeuksellisen henkilökohtaiselta.

Miksi Aston Villa ja Birmingham City törmäävät

Aston Villa Birmingham City -asetelma ulottuu syvälle englantilaisen seurajalkapallon alkuvuosiin. Ensimmäinen kirjattu kohtaaminen pelattiin jo vuonna 1879, jolloin Birmingham City tunnettiin nimellä Small Heath Alliance. Se tekee tästä kaksintaistelusta yhden maan vanhoista kaupunkiderbyistä, tarinasta joka on kasvanut viktoriaanisen teollisuusajan, kirkollisten yhteisöjen, krikettitaustojen ja lauantai-iltapäivien pelikulttuurin keskeltä.

Vuosikymmenten aikana roolit ovat hioutuneet selkeiksi. Villaan liitetään usein suuremman ja menestyneemmän seuran mielikuva, seuraan joka kantaa mukanaan eurooppalaista perintöä ja vahvaa instituution tuntua. Bluesin identiteetti taas rakentuu sitkeydestä, altavastaajan asenteesta ja ajatuksesta, että todellinen Birmingham löytyy kovasta arjesta ja omista juurista.

Siksi sana “Small Heath” voi kuulostaa kahdelta eri asialta. Villa-kannattajan suussa se voi olla piikki. Birmingham Cityn väelle se voi olla ylpeyden merkki, muistutus siitä mistä seura tuli ja miksi oma laulu kantaa myös vaikeina vuosina. Tällaiset kerrokset tekevät paikallisrivaliteeteista enemmän kuin yksittäisiä pelejä.

Kun Aston Villa ja Birmingham City kiehuvat

Villa Parkilla derbyn sydän sykkii Holte Endissä. Se on paikka, jossa vanhan englantilaisen kannattajakulttuurin ääni tuntuu rintakehässä asti. Laulut nousevat jyrkkinä aaltoina, ja kun sinipunainen vastustaja ilmestyy kentälle, ilma muuttuu sähköiseksi jo ennen avausvihellystä.

St Andrew’silla vastaus kuuluu omalla tavallaan. “Keep Right On” ei ole pelkkä sävelmä, vaan Birmingham Cityn yhteisöllinen tunnus, KRO-ajattelun ydin. Se kertoo periksiantamattomuudesta, uskollisuudesta ja siitä, että kannattaminen ei ole riippuvainen helpoista hetkistä. Kun tuo laulu kaikuu derby-iltana, se tuntuu enemmän lupaukselta kuin kannustuslaululta.

Tässä parissa vastustaja ei tule kaukaa. Hän voi olla naapuri, sukulainen tai ihminen, jonka näkee maanantaina uudelleen. Voitto tuo kehuskeluoikeuden, tappio jää elämään kuittailuna, hiljaisina katseina ja tarinoina, joita kerrotaan seuraaville sukupolville. Mukana on myös varjoisa puoli: poliisikordonit, kentälle ryntäämiset ja yhteenotot ovat kuuluneet derbyn historiaan. Niitä ei tarvitse romantisoida, mutta ne kertovat latauksesta, joka tekee suurista otteluista joskus raakoja ja ristiriitaisia.

Aston Villa vastaan Birmingham City historiassa

Second City Derby elää muistikuvissa. Syyskuussa 2002 St Andrew’silla Birmingham City voitti Aston Villan 3–0, ja Peter Enckelmanin epäonninen hetki Olof Mellbergin sivurajaheiton jälkeen jäi modernin derbyn pysyviin kuviin. Blues-kannattajille se oli täydellinen nöyryytys. Villa-väelle se on yhä kivulias muisto.

Huhtikuussa 2008 Villa Parkilla nähtiin toisenlainen tarina, kun Aston Villa murskasi Birmingham Cityn 5–1. Ashley Young ja John Carew osuivat kahdesti mieheen, ja ilta muuttui Villa-kannattajille todisteeksi kaupungin jalkapalloherruudesta. Se on niitä tuloksia, joita ei tarvitse selittää pitkään.

Joulukuussa 2010 St Andrew’silla Birmingham City voitti 2–1 League Cupin puolivälierässä. Urheilullisesti se vei Bluesin jatkoon, mutta ilta muistetaan myös kentälle ryntäämisistä ja vahvasta poliisin läsnäolosta. Siinä näkyi derbyn kaksiteräinen luonne: valtava intohimo, mutta myös vastuu pitää se rajojen sisällä.

Kun Aston Villa ja Birmingham City kohtaavat, kyse ei ole vain 90 minuutista. Se on peritty tunne, paikallinen raja ja tarina, joka alkaa kauan ennen avauspotkua ja jatkuu vielä pitkään viimeisen vihellyksen jälkeen.